Vihtominen lienee saunahoidoista tunnetuin

näyttävin ja monelle kaikkein rakkain. Se herättää meissä muistoja, mielikuvia ja luo voimakkaan yhteyden luontoon. Vihtominen on yksi vanhimpia saunahoitoja, ja se on ollut tärkeä osa peseytymistä, itsehoitoa ja erilaisia riittejä. Saunassa on vihdottu miehet, morsiamet, synnyttävät naiset sekä lapset.

Vihta on toiminut yleisenä puhdistajana ennen saippuoiden aikaa

Koivuvihdan sisältämät ainesosat, kuten saponiinit, fenolit, sokeri ja eteeriset öljyt puhdistavat ihoa. Vihtomisen yhteydessä onkin hyvä kokeilla vihtaa myös pesuvälineenä, pesusienen tapaan. Yleisesti voidaan sanoa, että vihtominen puhdistaa, vilkastuttaa verenkiertoa ja aktivoi elimistön omia parantavia mekanismeja – ja tietysti antaa saunaan hyvän tuoksun. Eri vihdoilla on toki omat vaikutuksensa, ja eri tavoin toteutettuna vihtominen antaa erilaisen lopputuloksen.

Vihta ja vasta ovat synonyymeja

ja molempia nimityksiä käytetään yleisesti. Vasta kuuluu itäsuomalaiseen murresanastoon ja vihta länsisuomalaiseen. Kumpaakin käytetään kielessä tasapuolisesti.

Rauduskoivu ja hieskoivu

ovat yleisimpiä vihtoihin käytettyjä puita. Rauduskoivu on vihtapuuna suosituin. Rauduskoivusta valmistettu vihta on kestävämpi, eikä se sotke saunaa yhtä lailla kuin hieskoivusta valmistettu vihta, joka puolestaan antaa voimakkaamman tuoksun saunaan. Monelle saunojalle koivuvihta edustaa puhtautta, ja sitä pidetään vihdoista parhaana. Koivun saponiinit vaahtoavat ja irrottavat likaa, fenolit ja flavonoidit tekevät ihosta pehmeän, ja eteeriset öljyt hoitavat ja piristävät saunojaa. Koivuvihta virkistää, voimistaa ja vilkastuttaa verenkiertoa ja rentouttaa myös lihaksia. Koivua pidetäänkin yleispuhdistavana ja immuunipuolustusjärjestelmää vahvistavana, ja sillä on pitkät perinteet kansanparannuksessa. Koivusta on käytetty lehtiä, mahlaa, tuhkaa, tuohia ja koivutervaa.

Koivu on säilyttänyt paikkansa kautta aikojen suosituimpana vihtana,

ja sitä käytetään eniten myös kuivattuna. Sanotaan, että parhaat saunavihdat on valmistettu alkukesän koivuista, erityisesti rauduskoivusta. Perinteisesti vihtoja on tehty talkootyönä juhannuksena tai sitä seuraavalla viikolla, niin että kerralla on valmistettu koko vuoden vihdat. Työ tehtiin usein talon emännän johdolla. Alkukesän koivut ovat notkeita. Hoitavien aineiden määrä on niissä suurimmillaan, sillä lehdet eivät ole vielä ehtineet kuivua.

Rauduskoivusta valmistettuja vihtoja kuivatetaan talven varalle viileässä, pimeässä ja kuivassa tilassa. Ne ripustetaan kuivumaan varsi ylöspäin. Kaikki lehtipuut eivät sovellu kuivattamiseen, mutta koivuvihdan lisäksi esimerkiksi tammivihta kestää hyvin kuivattamista. Vihtoja voidaan myös pakastaa.

Vihdan valmistukseen on olemassa useita toisistaan hieman poikkeavia perinteitä, tapoja ja mieltymyksiä. Vihtamestareiden käsissä syntyvät vihdat ovatkin kuin taideteoksia, ja jokaisella on oma kädenjälkensä.

Ohjeet vihdan tekoon

Etsi vihtatarpeet mahdollisimman puhtaasta ympäristöstä.

Muista, että keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan.
Katko oksia sieltä täältä.
Kerää vihdaksia niin, että valmiin vihdan pituus on noin 50 cm.

Putsaa varret lehdistä niin, että saat tehtyä napakan kädensijan, noin 15 cm.

Lado vihdakset lehtien nurja puoli (karhea puoli) ulospäin.

Lopuksi sido kädensija kahdesta kohtaa, ylä- ja alaosasta, esimerkiksi tummalla narulla.

Mestarit käyttävät pajua tai hieskoivun oksia kädensijan sitomiseen, mutta helpoin vaihtoehto aloittelijalle on käyttää narua.

Varmista narulla, että kädensijasta tulee riittävän napakka.

Nautinnollisia vihtomishetkiä,

Terhi

KOIVUVIHTA – voimaannuttava yleispuhdistaja